Kuukausi: helmikuu 2015

Sosiaalista turvaa

Hyvinvointivaltion velvollisuuksiin kuuluu huolehtia heikoista.
Entä sitten? Kuka on heikko? Kuka sen maksaa?
Kuinka järjestäisin suomalaisten sosiaaliturvan?

Valitettavasti en minäkään pysty keksimään mitään taikatemppua, vaan pyrin kannustavampaan ja oikeudenmukaisempaan järjestelmään pienin mutta merkittävin askelin.

Turvaisin kaikille oikeuden riittävän ihmisarvoisen toimeentulon turvaavaan noin 1500 euron kuukausituloon. Tästä osa (300 – 500 €) toteutettaisiin negatiivisena verona maksettavana universaalina perustulona, loput lainamuotoisena taikka kansalaispalkkana yleishyödyllistä työtä vastaan. Lainamuotoiset sosiaaliedut maksetaan takaisin veroluonteisesti tulojen yhteydessä.

Kaikki ansiosidonnaiset sosiaalitulot siirtäisin vakuuttajien itsensä rahoittamille vakuutuslaitoksille. Tämä myös vähentää työttömyysturvaan liittyvää moraalikatoa, joka osaltaan ruokkii työttömyyttä.

Eläkeikää nostaisin työstä riippuen aina 70 vuoteen saakka. Erityistapauksissa eläkkeelle voisi jäädä aikaisemmin.

Sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisin julkisen sektorin vastuulla. Niiden pitäisi olla kaikkien tarvitsevien saatavilla kohtuullista asiakasmaksua vastaan. En kannata niiden kilpailuttamista tai ulkoistamista, koska se tuottaa ylimääräisiä riskejä ja kustannuksia.

viiva

Linkki laajempaan artikkeliin (pdf-tiedosto, viimeksi päivitetty 31.3.2019)

Junat kulkemaan

Junat kulkevat ajallaan – useimmiten. Kuljeskelin viimeisinä vuosina aika paljon junalla Pohjois-Suomessa, eritysesti matkatessani opiskelemaan. Nuorempana kiertelin Eurooppaakin.

Alla olevaan artikkeliin olen koonnut junamatkojen aikana heränneitä ajatuksia rautatieliikenteen kehittämisestä. Ei minua oikeastaan niin kovasti pänni nykytila – useimmiten VR toimii olosuhteisiin nähden ihan hyvin – mutta paremminkin voisi kulkea.

Erityisesti toivon lisää investointeja raiteille. Junaliikenteen suurin ongelma tulee yksiraiteisista rataosuuksista, jotka ovat erittäin häiriöherkkiä. Pääradat tulisi kunnostaa nopealle ja raskaalle liikenteelle sopiviksi ja rakentaa kaksoisraiteita minne vaan kannattaa. Rautateiden rakentamisessa pitää kuitenkin pitää joku tolkku, eikä lähteä kaikkia miljardihankkeita toteuttamaan. Oopperaratojen sijaan keskitytään ensiksi tavaralogistiikan pullonkauloihin.

Kilpailuun kiskoilla en usko. En vaan usko, että kukaan yksityinen taho lähtisi investoimaan kymmeniä tai satoja miljoonia omaan kiskokalustoonsa. Kilpailun toteuttaminen vaatisi siten julkista tukea, kuten kalustopankkia, mitä en pidä lainkaan järkevänä. HSL saa minun puolestani ottaa VR:ltä lähiliikenteen, jos haluaa, mutta muuten kehitettäköön VR-yhtymää tehokkaamaksi, luotettavammaksi, edullisemmaksi ja nopeammaksi.

Toivon VR:ltä erityisesti tiheämpia junavuoroja ja täsmällisyyttä. Junien nopeus ja mukavuus tulevat seuraavilla sijoilla. Hintojakin voisi halpuuttaa.

Helsingissä riittää hyvällä tahdolla kapasiteettia paljon nykyistä suuremmallekin junamäärälle suhteellisen pienin lisäinvestoinnein. Päivittäisten kaukojunien tulee jatkossakin kulkea perille saakka Helsingin päärautatieasemalle. Yöjunille sen sijaan voisi rakentaa Pasilaan terminaalin, jonne voisi jäädä nukkumaan niin pitkäksi aikaa, kun haluaa. Juna voisi saapua sinne aamulla ennen raideruuhkaa.

viiva

Linkki laajempaan artikkeliin (pdf-tiedosto) (Viimeksi muutettu 14.3.2015)

Julkinen sektori entistä paremmaksi

Suhteellisen suuri osa Suomen kansantuotteesta muodostuu julkisella sektorilla, laskutavasta riippuen jopa viidennes. Julkisen sektorin kautta kulkee myös paljon tulonsiirtoja, joista suurimpia ovat eläkkeet.

Kansainvälisesti verraten Suomen julkinen sektori toimii erittäin tehokkaasti ja varmasti. Meillä on maailman paras koululaitos ja esimerkillinen päivähoito. Myös julkinen terveydenhoito toimii erittäin hyvin – niille valituille, jotka siihen pääsevät. Oikeus- ja poliislaitoksemme on pysynyt suhteellisen luotettavana ja korruptoitumattomana. Sosiaalitoimessa esiintyy kaikenlaista sähläystä, mutta se kuulunee alan ominaispiirteisiin kaikkialla maailmassa.

Kansainvälisestä ylemmyydestä huolimatta julkinen sektori ei voi jäädä paikoilleen makaamaan. Julkisten palvelujen tarpeet lisääntyvät koko ajan, mutta kansan halu ja kyky maksaa veroja ei kasva, vaan sen rajat tulevat vastaan. Julkisen sektorin tulee siis tehostaa toimintaansa ja jopa pyrkiä säästämään.

Julkiselta sektorilta todellakin voidaan löytää säästökohteita. Se vaatii kuitenkin erittäin tarkkoja analyysejä kaikista niistä toiminta- ja hallintoprosesseista, joita eri laitoksissa tehdään. Naiivit punakynäsäästöt ja henkilöleikkaukset aihettuttavat enemmän tuhoa kuin tulosta. Aivottomalla osaoptimoinnilla vain siirretään menoja toisaalle.

Johtamisen parantaminen varmasti tehostaa useimpien organisaatioden tuloksellisuutta merkittävästi. Tämä tarkoittaa sekä parempaa henkilöjohtamista – siirtymistä oikeasti kannustaviin menetelmiin käskyttämisen ja kyttäämisen taikka bonusten sijaan. Toisaalta toimintaa tehostetaan töiden ja toimintojen paremmalla organisaatiolla, millä saadaan vähennettyä sähellystä ja hukkatyötä.

Hallintoa tehostamalla saavutetaan helposti kymmenien miljoonien säästöt, mutta kymmenien miljardien säästöjä ei saada koskematta eläkkeisiin ja kaikkiin muihin sosiaalietuuksiin.

viiva

Linkki laajempaan artikkeliin (pdf-tiedosto, 31.3.2019)

Innovatiivisia elinkeinoja

Suomi voi menestyä luovalla uudistumisella ja nojaamalla kansallisiin perusvahvuuksiin. Meille tarjoituu aika hulppeita mahdollisuuksia, jos meillä vain on malttia ja rohkeutta niitä hyödyntää. Kilpailuetua voimme saada pohjoisen sijainnin, ankaran ilmaston, lujan kallioperän, puhtaan luonnon, vakaan yhteiskunnan sekä omintakeisen kulttuurin pohjalta. Niche-mahdollisuuksia tarjoutuu niin maatalouden kuin matkailun aloilta.

Innovoinnin organisointi ja johtaminen tulisi uudistaa usimman tiedon pohjalta. Meidän ei tule seurata muotioikkuja vaan tehdä sellaista, jota muut eivät pysty tai halua tehdä, ihan jätebisneksestä alkaen.

Pohdiskelen energiapolitiikkaa: Uusiutuviin energialähteisiin tulee panostaa kohtuullisesti. Haitallisten tai vaarallisten ydin- ja hiilivoimaloiden sijaan tulisi kehittää turvallinen maanalainen ydinvoimala, joka kierrättää ydinjätettä polttoaineenaan.

Hulppeimman yksittäisen mahdollisuuden tarjoaa kansainvälinen ydinturvallisuuskeskus. Se ottaisi vastuulleen kaiken maailman ydinaineet jälleenkäsittelyä ja loppusijoitusta varten. Maanalaisena laitoksena se olisi paljon turvallisempi kuin yksikään ydinvoimala tai kaatopaikka. Tulot yhteiskunnalle laskettaisiin kymmenissä tai sadoissa miljardeissa. Samalla parantaisimme maailmaa mahdollisimman kestävällä ja eettisellä tavalla.

Metsäteollisuus näyttää yllättäen toipuvan alennustilastaan. Meidän tulee myös edistää kestävää kaivosteollisuutta. Joustavalla suhtautumisella ja teknologiaa kehittämällä voimme sovittaa kaivokset matkailun ja luonnonelinkeinojen kanssa.

viiva

Laajempaa pohdintaa elinkeinoista (pdf-tiedosto)

Työttömyys ja talouden kehnot kelit

Talouspolitiikan tärkein päämäärä (moraalinpalautuksen jälkeen) on täystyöllisyys. Muut tavoitteet ovat joko keinoja täystyöllisyyden saaavuttamiseksi tai seurauksia täystyöllisyydestä. Täystyöllisydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa esiintyy vain kitkatyöttömyyttä mutta ei juurikaan rakenteellista työttömyyttä.

Täystyöllisyyteen päästään teoriassa hyvinkin yksinkertaisesti. Meidän pitää vain jakaa velvollisuudet (työt) ja oikeudet (tulot) oikeudenmukaisesti. Täystyöllisyys on toimivan yhteiskunnan luonnollinen olotila – työttömyys tarkoittaa aina jonkinlaista yhteiskunnallista toimintahäiriötä.

Talous saattaa taantua tai jopa romahtaa moraalikadon (vastuuhajeen) synnyttämän kuplan puhkeamisen seurauksena. Sellainen aiheuttaa tyypillisesti kysyntähäiriöitä ja konkursseja, jotka johtavat työpaikkojen menetykseen.

Ulkoiset suhdanteet eivät kuitenkaan käy tekosyyksi pitkittyneelle työttömyydelle. Ei kolaristakaan voi syyttää liukasta keliä vaan huonoa kuskia. Töitä on riittänyt huonompinakin aikoina, emmekä ole lähelläkään pula-aikaa. Joustava talous sopeutuu kaikkiin suhdanteisiin mentiin sitten ylös tai alas. Nykyinen Suomen massatyöttömyys on yksinomaan suomalaisten omien päätösten ja päättämättömyyksien seurausta.

Poistaaksemme työttömyyden meidän tulee ensin selvittää työttömyyden syitä. Tärkeimpiä syitä ovat:

  1. Klassinen työttömyys: Työvoimakustannukset on nostettu liian korkeaksi, jolloin kalliille työvoimalle ei riitä kysyntää. Suomessa palkat määräytyvät yleissitovien työehtosopimusten mukaan, joista määräävät ammattiliitot. Jos eri ammattiliitot käyvät kilpaan samasta palkkapotista, palkkakustannukset riistäytyvät helposti käsistä. Kestämätöntä palkkakilpailua kannustaa moraalikatoinen työttömyysturva, jossa työttömäksi jääneet pääsevät nauttimaan 500 päivän ajaksi pääosin (94,5 %) toisten maksamaa ansiosidonnaista (70 % palkasta) työttömyysturvaa.
  2. Ohjelmoitu työttömyys: Ihmisiä koulutetaan aloille, joille ei ole tarjolla riittävästi töitä. Koulutuspaikat määräytyvät usein aivan muista syistä kuin työvoiman tarpeesta, kuten muodista, oppilaiden haluista tai oppialan professorien tieteellisistä ansioista.
  3. Työrajoitteisuus: Yksilö poikkeaa normista niin paljon, että ei pysty sopeutumaan normaaliin työelämään tai työelämä häneen.
  4. Vapaaehtoinen työttömyys: yksilö tulee toimeen ilman ansiotuloja, esimerkiksi sosiaalieduin tai perheen kustannuksella. Tämä ei ole kaikille ongelma, mutta sen taustalla voi piillä kannustinloukkuja, joiden vuoksi työn tekeminen ei maksa vaivaa.

Lisäksi esiintyy muita häiriöitä ja uskalluksen puutetta.

Nämä korjataan helposti:

  1. Pienennetään työvoimakustannuksia. Palkkoja tuskin voi helposti alentaa, koska työmarkkinajärjestöt eivät sellaiseen suostu. Alennetaan siis sivukuluja, ensiksi poistamalla työnantajien työttömyysvakuutusmaksut. Palkkakilpaa voidaan hillitä mahdollisimman keskitetyillä työmarkkinaratkaisuilla, joihin voidaan liittää yrityskohtaisia tarkennuksia, joiden tulee koskea yrityksen koko henkilökuntaa samalla lailla. Liittokohtaisia pitää varoa kuin ruttoa: ne johtavat helposti epäterveeseen palkkakilpaan.
  2. Koulutusta tulee suunnitella paremmin vastaamaan ennakoitua työvoiman tarvetta. Työvoiman tarvetta pitää myös pyrkiä ennakoimaan paremmin, mikä voi vaatia kovempaa tutkimusta.
  3. Tämä vaatii erityisiä työllistämistoimia,joihin en tässä puutu.
  4. Puretaan kannustinloukkuja, tehdään pienenkin työn vastaanottaminen kannattavaksi. Toteutetaan sosiaaliturva perustulona sekä sosiaalilainana. Korjataan toisten maksamaan ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan liittyvä moraalikato. Tämä ei tuo nopeaa ratkaisua, mutta auttaa pitkäaikaisen vakauden saavuttamiseen.

Lisäksi tulee kannustaa uusien yritysten perustamiseen sekä veroratkaisuin että vähentämällä yrittäjän hallintokuormaa. Tärkein mutta myös vaikein tehtävä olisi parantaa yritysten innovatiivisuutta ja joustavuutta kehittämällä niiden johtajuutta. Alaan perehtyneenä pidän sitä mahdollisena mutta aikaa se vie eikä missään tapauksessa ehdi tästä lamasta pelastaa.

Työttömyyttä ei siis nujerreta millään yksittäisellä tempulla. Sitä vastaan tulee hyökätä kaikilla rintamilla. Uskalluksesta, pitkäjänteisyydestä ja uhrivalmiudesta riippuu, missä suhteessa näitä toteutetaan. Osa toimista voi tuottaa ei-toivottuja sosiaalisia sivuvaikutuksia, joita kenties pitää kompensoida toisilla keinoilla.

Tilapäisesti ja nopeasti talouteen saadaan lisää potkua elvytyksellä eli ottamalla velkaa. Niin kauan kuin Suomi saa pitkäaikaista lainaa alle 1 % korolla, sitä pitää ottaa niin paljon kuin ikinä saadaan ja sijoittaa tuottavasti, kansalliseen infrastruktuuriin, valtion yhtiöihin sekä tutkimukseen ja koulutukseen. Velkaantuminen ei kuitenkaan vie pitkälle, vaan tarvitsemme rakenteellisia muutoksia, joilla valmistaudutaan elämään omillamme ja maksamaan velkoja pois.

Ottamalla riittävän paljon velkaa voimme selviytyä tästä lamasta jopa ilman palkanalennuksia. Se edellyttää, etä liitot sitoutuvat riittävän pitkäaikaisiin maltillisiin palkkaratkaisuihin, joihin saa sisällyttää vain kuoppakorotuksia epäoikeudenmukaisen pienipalkkaisille. Ilman riittävää palkkamalttia rahapiireiltä voi mennä luottamus, mikä vaikuttaa velan saantiin. Jos velkahanat sulkeutuvat, edessä on sisäisen devalvaation eli yleisten palkanalennusten tie. Velkapiikin auki pitäminen edellyttää, että talous pidetään terveellä pohjalla eikä sosiaalimenoja tai julkista sektoria päästetä paisumaan tai veropohjaa rapautumaan.

Tärkeimmät rakenteelliset uudistukset liittyvät palkanmuodostukseen. Kestävään ja työllisyyttä tukevaan työmarkkinaan päästään ainoastaan täysin keskitetyllä tai täysin hajautetulla, markkinaehtoisella palkkaratkaisulla. Kumpikin vaatii lainsäädäntöä, jolla turvataan heikoimpien osapuolten asema. Markkinaehtoisuus tukee parhaiten työvoiman sijoittumista yhteiskunnallisesti tehokkaimpiin tehtäviin. Vastuu työttömyysturvasta – erityisesti ansiosidonnaisista työttömyyskorvauksista – pitää siirtää kokonaan vakuutettujen itsensä maksettavaksi. Nykyisin työntekijät maksavat vain pikkuriikkisen ja muu osuus katetaan toisten maksamin veroin.

Työllisyyten voi toki vaikuttaa monella muullakin epäsuoralla toimella. Esimerkiksi yritysten ja pääomatulojen verotus vaikuttaa investointeihin ja sitä kautta työllisyyteen. Investointeihin vaikuttaa myös vakaus ja ennustettavuus.

Työttömyyden poistamisesta vallitsee myös lukuisia väärinkäsityksiä. Esimerkiksi seuraavat temput EIVÄT sellaisenaan oleellisesti vähennä tai lisää työttömyyttä.

  1. Verotuksen keventäminen ja julkisen sektorin leikkaukset: Jos verotusta kevennetään, pitää vastaavasti leikata jostain. Verotuksen keventäminen luo kysyntäpotentiaalia niille, kenen veroja kevennetään, mutta vie vastaavaan määrän kysyntäpotentiaalia niiltä, joihin leikkaukset kohdistuvat.
  2. Työttömyystuen leikkaukset ja karenssit: Työpaikkojen määrä ei lisäänny yhdelläkään sillä, että työttömiä pakotetaan hakemaan kovemmin.
  3. Työnhakukoulutus: Sama juttu.
  4. Maahanmuutto ja maastamuutto: Näillä on lyhytaikaisia vaikutuksia, mutta pitkäaikaisesti jokainen muuttaja on paitsi työntekijä myös kuluttaja, jolla on omat tarpeensa.

Näillä toki voi olla muita yhteiskunnallisia vaikutuksia, positiivisia ja negatiivisia.

Kyseenalaisia temppuja ovat työntekijän oikeuksien heikentäminen kuten nollatyösopimukset ja koeajan jatkaminen. Koeajan perimmäisenä tarkoituksena on testata työntekijää. Työntekijän kyvyt ja asenteet selviävät taatusti ensimmäisen kuukauden aikana, jos työnantajalla on yhtään kykyä sitä selvittää. Pidemmällä koejalla pyritään lähinnä taloudellisten riskien minimointiin, jos suhdannetilanne muuttuu. Työllistämisen riskejä voi toki vähentää ja kenties helpottaa mahdollisuuksia päästä eroon vastuuttomasta työntekijästä, mutta koeajan pidentäminen rikkoo koeajan tavoitetta.

viiva

Linkki laajempaan artikkeliin (pdf-tiedosto, 31.3.2019)

Kansantalous kerralla kuntoon

Kuinka Suomi nostetaan nopeasti ylös lamasta ja estetään seuraavan laman syntyminen? Lamassahan Suomi on, sitä ei pidä kieltää eikä kiistää. Tätä lamaa on kestänyt jo kahdeksan vuotta, mutta suunta jatkuu koko ajan alaspäin. Jotain tarttis tehdä, vihdoinkin.

Suurin osa kriiseistä johtuu moraalikadosta, niin tämäkin. Moraalikato tarkoittaa mahdollisuutta siirtää riskit toisille: kruunalla minä voitan, klaavalla sinä häviät. Kriisi alkoi pankkisektorin moraalikadosta, lähinnä ulkomailla, mutta lama juurtui Suomeen ihan kotimaisen moraalikadon kautta. Raskaimmin rahvaaseen tuntuvat työmarkkinoiden moraalikatoiset ratkaisut, ennen kaikkea ansiosidonnaisen työttömyystuen rahoitus toisten pussista.

Laman voittamiseksi ja uuden laman estämiseksi kaikki mahdollisuudet moraalikatoon tulee poistaa pankki-, työmarkkina- ja valtiosektoreilta. Näiltä tulee poistaa kaikki vastuuttomat kannustimet. Suomessa pitää erityisesti uudistaa työmarkkinoita siten, että hallitsematon palkkakilpailu ei riistä yritysten toimintaedellytyksiä. Esimerkiksi työttömyysvakuutus tulee siirtää työläisten vastuulle.

Euro voidaan pelastaa lisäämällä oma- ja yhteisvastuuta ja sallimalla keskuspankkirahoitus tarvittaessa painokoneen kautta. EKP:n on ottanut askeleita oikeaan suuntaan määrällisellä elvytyksellä, mutta ei vielä tarpeeksi. Tasapainon saavuttaminen edellyttää Saksan sisäistä revalvaatiota ja inflaation nostamista merkittävästi tai Suomen ja muiden heikkojen euromaiden sisäistä devalvaatiota sisäisin pakkotoimin. Suomen tulee varautua eroamaan eurosta, jos euromaat eivät pääse yksimielisyyteen järkevästä europolitiikasta.

Kilpailukyvyn pikaiseksi parantamiseksi Suomen tulisi devalvoitua tavalla tai toisella. Oma kelluva valuutta devalvoituisi itsestään. Jos pysymme eurossa, meidän tulee välttämättä toteuttaa sisäinen devalvaatio. Helpoiten tämä onnistuu fiskaalisesti, pienentämällä palkkakustannuksia siirtämällä työnantajien sosiaalivakuutusmaksuja työntekijöille ja kompensoimalla tätä veroteitse arvonlisäveroa korottamalla (yhtenäinen alv-prosentti 25 %). Vaaditava sisäinen devalvaatioprosentti riippuu EKP:n elvytyksestä. Näillä näkymin puhutaan vähintään 10 % tasosta, jotta saataisiin riittävää uskottavuutta. Sipilän KiKy-sopimus ei missään tapauksessa riitä – päinvastoin se raunioittaa taloutta sitomalla hallituksen kädet aikoina, kun maailmalta tulee vain huonoja uutisia.

Suomen valtion tulee ottaa rohkeasti velkaa. Kun kymmenen vuoden lainan kokonaiskorko koko laina-ajalta on noin 1 % ja lyhyempää lainaa saa jopa miinuskorolla, olisi synti jättää sitä ottamatta. Rahalle löytyy helposti kohteita, alkaen liikenneinfran korjausvelan kattamisesta. Velanottoa ei kuitenkaan saa käytää verukkeena uudistusten lykkäämiseen.

Julkisen sektorin säästötoimet aloitetaan vasta talouden elvyttyä, jolloin ne toteutetaan määrätietoisesti. Toki julkisen sektorin toimintaa tulee koko ajan tehostaa ja kehittää, ja vahingolliset yritys- ja Kela-tuet tulee lakkauttaa niin pian kuin mahdollista. Johtamista ja innovointia kehitetään ponnekkaammin.

viiva

Laajempi artikkeli pdf-muodossa (4.7.2016, uusin päivitys 31.3.2019)

Uusi perustuslaki Suomelle

Suomella menee hyvin, mutta ei tarpeeksi hyvin. Suomelle kasaantuu erilaisia ongelmia, jotka rakentavat juopaa valtaa pitävän eliitin ja rahvaan välille.

Nykyinen hallitusmuoto ei toimi. Valta kasaantuu yksille, joiden kyvyt eivät riitä kaikkiin tehtäviin. Valta korruptoi eivätkä perusoikeudet toteudu. Eduskunta ei pysty tekemään päätöksiä ja vaalit menevät pelleilyksi.

Nykyinen perustuslaki ei sovella vallan kolmijakoa, vaan sekoittaa lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan instituutio- ja henkilötasoilla.

Valtaa tulee jakaa tasaisemmin ja vallan haltijat tulee altistaa selkeämpään vastuuseen. Tämä edellyttää kokonaan uutta perustuslakia. Tässä esitän luonnoksen uudelle perustuslaille.

Uusi perustuslakiesitys lähtee selkeästi perusoikeuksien ja -velvollisuuksien kautta. Se korostaa vallan kolmijakoa, mikä realisoituu eksplisiittisesti kaksikamariseen eduskuntaan, jossa erotetaan lainsäädäntövalta budjetti- ja valvontavallasta. Lisäksi kielletään samoja henkilöitä haalimasta liikaa julkista valtaa itselleen, selkeytetään valtioliiton asemaa, ja jotain muuta. Perustuslain valvonta annetaan perustuslakituomioistuimelle. Kansalaisten mahdollisuutta tehdä kansalaislakialoitteita laajennetaan.
viiva

Esitys Suomen uudeksi perustuslaiksi (pdf-tiedosto)

Perusteellisempaa pohdiskelua vallan mullistuksesta (pdf-tiedosto, päivitetty 31.3.2019)

Kommentoi alla tai keskustele foorumilla.

Rakkaat veromme

Pohdiskelen verotuksen rakennetta. Kuinka haluamme maksaa veroja?

Erittäin sekava verolainsäädöntö pitäisi kirjoittaa kokonaan uusiksi. Nykyiset yli 70 säädöstä voidaan korvata yhdellä yksinkertaisella verolailla sekä sitä täydentävällä verotuslailla ja veroasetuksella. Verotusta itsessään voidaan yksinkertaistaa ja reaaliaikaistaa verotilijärjestelmällä.

Ehdotus uudeksi verolaiksi (pdf-tiedosto)
Ehdotus sitä täydentäväksi verotuslaiksi (pdf-tiedosto)

Muuten verotukseen liittyy ristiriitaisia tavoitteita. Verotuksen tulisi olla tehokasta, oikeudenmukaista, kannustavaa ja vaikeasti kierrettävää. Kaikki eivät toteudu yhtäaikaa, vaan pitää tehdä kompromisseja.  Kansainvälisen verokilpailun, ihmisten monimutkaisen motivaation sekä veronkiertäjien luovuuden vuoksi lopputulokset saattavat vaihdella herkästi parametrien suhteen. Siksi niitä pitää pohtia tarkemmin mieluusti ihan tieteellisen tutkimuksen kautta.

Yrittäjyyttä yksinkertaistatetaan poistamalla yritysvero kokonaan ja verottamalla kaikkea poisotettua rahaa vastaavalla määrällä. Se vaatii kuitenkin tarkkuutta sekä aputoimia, ettei luoda veroreikiä tai kannusteta investoimaan vanhaan uuden sijasta.

Pääomatuloveron prosentin pitäisin niin lähellä ansiotulojen verotusta kuin käytännössä mahdollista. Pääomatuloihin voidaan kuitenkin tehdä inflaatiota vastaavat hyvitykset, jotta siitä ei tulisi piilotettua ja satunnaista varallisuusveroa – muuten varallisuusveroja voidaan helposti perustella sillä, että merkittävä osa yhteiskunnan menoista menee varallisuuden suojeluun. Varallisuusveroon liittyy kuitenkin hallinnollisia ongelmia ja tuotot ovat jääneet vähäisiksi . Keinottelun torjumiseksi omaisuuden arvonnousua pitää verottaa vähintään yhtä kovasti kuin sen tuottoa.

Nostaisin tuloverojen progressiota erityisesti kovimmissa tuloluokissa, jotka maksavat nykyisin tasaveroa. Poistaisin useimmat yksityishenkilöiden vähennykset. Vain suoraan tulonhankintaan liittyvät vähennykset jättäisin.

Perintöveroa en poistaisi, pikemminkin korottaisin. Kaikista veroista perintövero vaikuttaa vähiten työmotivaatioon. Yritysomaisuuden perintöveroarvon jättäisin kokonaan perijän valittavaksi – myöhempi pääomatuloverotus määräytyy sitten valitun perintöveroarvon mukaan.

Kiinteistöverossa on korotusvaraa. Suomessa maksetaan kiinteistöveroa kansainvälisesti vertailtuna erittäin vähän. Kiinteistöverosta ei koidu negatiivisia kannustevaikutuksia, pikemmin positiivisia. Sitä ei voi kiertää. Se pitää kuitenkin kohdistaa tarkemmin esimerkiksi infrastruktuureista hyötyjiin ja sillä pitää kannustaa tonttien tehokkaaseen käyttöön.

Asuntokaupan varainsiirtovero tulee poistaa. Se haittaa vakavasti yhteiskunnan voimavarojen tehokasta kohdentumista ja estää työvoiman liikkuvuutta. Arvopapereille – erityisesti keinotteluluonteisille – pitää asettaa pieni varainsiirtovero.

Veronkiertomahdollisuuksia pitää tukkia niin paljon kuin mahdollista. Se edellyttää väistämättä kansainvälistä yhteistyötä, ilmeisestikin kansainvälisen verounioinin muodostamista.

viiva

Laajempia aatoksia verotuksesta (pdf-tiedosto) (31.3.2019)